25.5.

Tänään on vietetty tämän emännän synttäreitä. 26 vuotta. Kamalan vaikea uskoa sitä, mä aina vaan kuvittelen olevani kakskymppinen :D

Jotenkin kauheaa tajuta että on jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahta. Vaikka ei se elämä siihen lopu. Jonkunlaista kriisiä siis jo havaittavissa vaikka mulla onkin jo kaikkea mitä tähän ikään mennessä joskus nuorempana haaveilin olevankin. On ammatti ja työpaikka, on mies ja lapsia ja oma talo. ♡

Ikä on vaan numeroita ja ihminen on juuri sen ikäinen kun tuntee olevansa.

Lisää muumimukeja kokoelmaan isännältä. Nyt mukeja taitas olla reilu 40...

Muuten ollaan oltu päivät ihan pihalla. Ihanat helteet ja ai että miten hienoja ukkosia, mä sitten nautin ukonilmasta ja monesti meen pihalle ihailemaan salamointia ja pauketta. Huvinsa kullakin! :)

Kevät on vuoden parasta aikaa, kevään lapsi kun oon!

phuu sanoi lammas

Näin meinas Onni. Kun sanoja ei löydy,löytää hän niille aina jonkun äänteen. Ja itseasiassa kaikki eläimet ovat äänteitä kuten esimerkiksi koira ilmaistaan läähättämällä.

Aina yhtä kivaa on mennä katsomaan lampaita, jotka tuohon lähistölle tuodaan kesäksi perinnemaisemaa hoitamaan.

Yksi mun haaveista on omistaa niin iso piha tai pala peltoa, että voisi ottaa sinne muutamia omia lampaita. Ne vaan on jotenkin niin ihania eläimiä.

Kiirettä pukkaa edelleen ja asioiden hoitoa enempi ja vähempi joka päivä. Nyt uskallan jo sanoa, että Vaaleansininen talo muuttuu kesän aikana joksikin muuksi. Siitä miksi se muuttuu, ei tiedä ihan vielä...

Loppuviikon ohjelmassa paluu sorvin ääreen pariksi päiväksi kun tämä mamma menee viikonlopuksi töihin ja jättää miehet keskenään kotiin. :) Ja huomenna saadaan kummipoika hoitoon päiväksi. Meno ja meininki taattu kun vajaa 3-vuotiaat serkukset pääsevät vauhtiin. Kivaa se vaan on kun on elämää ja Onnillekkin muuta seuraa kuin pikkuveli tai äiti ja isi.

Lorvikatarri

On se kumma kun ei saa millään aikaiseksi mitään, ainakaan täällä blogin puolella. Muuten on edelleenkin sata ja yksi rautaa tulessa. Ja taas hankin yhden lisää. Näitä huikeita idiksiä kun välillä tulee ovista ja ikkunoista ja mä nyt vaan olen sellanen, että heti innostun hirveesti.

Noh,yritetään saada jotain kunnolla valmiiksi. Hosuessa ei tule kuin k********ä kakaroita, vai miten se meni... :)

Kumma kun ei luista... 

Mun päivän ainut rauhallinen hetki ja senkin onnistui rikkomaan naapurin lehtipuhallin,ah ihana kesä!

En ole sitteen yhtään lasi-ihmisiä, ne ei vaan sovi mulle. Mutta pakko ne on olla.

Nyt varmaan ensimmäistä kertaa ikinä noi mun kaksi pientä rakasta nukkuu. Ja ovat jo pari
tuntia nukkuneet heräämättä. Kop kop. Raaskis vaan itsekkin mennä maate...