Superäiti = hyvä äiti

Nyt tuli tarve avautua :)

Superäiti on aina hyväntuulinen, iloinen ja reipas.

Siivoaa kerran viikossa lattiasta kattoon ja leipoo siinä sivussa pullat pakkaseen.

Superäiti näyttää itse hyvältä. Käy kasvohoidossa, manikyyrissä, pedikyyrissä ja hieronnassa ja ehtii vielä kolme kertaa viikossa kuntosalillekin. Toisin sanoen pitää itsestään hyvää huolta.

Superäiti pesee pyykit ohimennen ja niiden kuivuttua kuivausrummussa, hän silittää ne kaikki. 

Kukat kukkivat ikkunalaudalla ja pöydillä. Tämän lisäksi hän kasvattaa itse yrtit yms yms ja luomusti tietenkin!

Superäidin lapset on puettu aina merkkivaatteisiin ja värit sopivat aina täydellisesti yhteen. Tukat on kammattu ja piltit käyttäytyvät aina hyvin eikä mistään uhmasta ole tietoakaan.

Äiti ulkoilee lastensa kanssa vähintään kaksi tuntia päivässä ja tämän päälle vielä askartelee tai keksii muuta luovaa ja kehittävää tekemistä.

Lapset saavat kaksi terveellistä ateriaa päivässä unohtamatta terveellisiä ja ravitsevia aamu-, ilta- ja välipaloja. Luomua ja ilman E:tä, tottakai.Ja nämä kaikkihan superäiti on suunnitellut viikoiksi ennakkoon. Karkkipäivät on ja niistä pidetään kiinni.

Lapsilla on vain parhaita ja kehittäviä leluja, ei mitään muovisia, vilkkuvia ja äänekkäitä.

Lapset kasvavat 0- käyrillä ja kehittyvät neuvolan asettamien tavotteiden mukaan.

Superäidit löytävät toisensa helposti ja juttelevat niitä näitä sujuvasti leikkikentän laidalla lasten leikkiessä nätisti.

Superäiti ei valita koska kaikki on niin täydellistä.

Ja sitten tuikitavallisen kotiäidin elämään, eli mun...

Yritän olla hyväntuulinen vaikka päivät menevät horroksessa zombina kulkien. Esimerkiksi viime yönä Aarre söi viisi kertaa ja Onni halusi välttämättä silitellä äitin käsiä unissaankin vaikka todellakin yritin kieltää. Tuloksena taas: nukuttuja tunteja ehkä kaksi. Omista päiväunista ei tietoakaan, koska pojat nukkuvat eri aikaan.

Mustat silmänaluset arkipäivää. Ja nämä on vielä aika vaaleat...

Pyrin siivoamaan kerran viikossa ja pitämään päivittäin kodin asuttavana. Mutta välillä jää vessat viikoiksi pesemättä tai petivaatteet vaihtamatta. Pyykit kuivuvat joskus kolmekin päivää putkeen ja niitä ei todellakaan silitetä kuin juhliin mentäessä. Suurimmat roskat otan lattialta harjalla ja isoimmat käsien ja naamojen jäljet pyyhkäisen ikkunoista vieraiden tullessa.

Pakkaseen leivon pullaa jos ehdin. Yleensä leipominen keskittyy juhlien ympärille. Sitäpaitsi ostopullat ja pitkot on ihan yhtä hyviä.

En todellakaan näytä hyvältä ainakaan täällä neljän seinän sisällä kotivaatteissa, ilman meikkiä ja koruja ja hiukset harjaamatta. Hierojalle pääsen kerran vuodessa lahjakortilla ja muut hoidot on ihan utopiaa. Kuntosalille ei ole aikaa eikä rahaa. Kävelylle pyrin sentään pääsemään pari kertaa viikossa.

Ei tästä varmaan mitään päivän paras asu- palkintoa saa ! :D

Tällä hetkellä kukkia kolme, joista yksi tekee kuolemaa. Tänä vuonna en aio kasvattaa mitään siemenistä. Taimia saa ihan hyvinä ellei jopa parempina.

Lapsia ei ole puettu merkkivaatteisiin, poislukien ulkovaatteet, joiden pitää olla laadukkaita ja kestäviä. Suurin osa lasten vaatteista on kirpparilta tai tutuilta. Ja Aarre- raukka saa nekin Onnin jäljiltä käytettyinä.

Onnilla on ihan järkyttävä uhmaikä meneillään eikä valoa näy tunnelin päässä. Joka päivä tapellaan joka asiasta ja kaikki pahat tehdään ihan vaan tekemisen ilosta.

En yksinkertaisesti jaksa ulkoilla Onnin kanssa päivittäin. Toivon vaan isän aina työpäivän jälkeen jaksavan... ja huono omatunto vaivaa pahasti tässä kohtaa. Muutenkin kun on vilkas lapsi.

Me ei askarrella, koska Onnille tuottaa vaikeuksia pysyä minuuttiakaan paikallaan. Ainoat kehittävät ja luovat tekemiset on palapelit ja piirtäminen. Eikä nekään poikaa kiinnosta, omista leluista puhumattakaan.

Tämä äiti ei jaksa valmistaa kahta erilaista lämmintä ateriaa päivässä, hyvä kun yhden. Eikä sekään ole luomua vaan saattaa olla jopa puolivalmista E:tä säästelemättä.Myös Onni- parka joutuu välillä lounaallaan tyytymään valmisruokiin jos eilisestä ruoasta ei ole jäänyt mitään. Ja välipalaksi saattaa olla suklaavanukasta!

Karkkipäiviä ei ole. Miksi lapsilla kun ei aikuisillakaan? Usein meillä lahjotaan karkilla tai limsalla niin säästytään suurimmilta tappeluilta.

Leluja on joka lähtöön, muovisia, vilkkuvia, välkkyviä, puisia... yhdestä pidän kiinni mitä meille ei tule; pyssyjä. Miksi ihmeessä lasten pitäisi leikkiä niillä??

Meidän lapset eivät todellakaan ole kasvaneet 0-käyrillä; +-käyrillä molemmat ja ihan reippaasti. Johtuu varmaan sekin äidin huonosta ruokavaliosta. 

Rintamaitoa kuitenkin ovat saaneet suositusten mukaan, Onni 10kk ja Aarre(7,5kk) edelleen.

Molemmat kehittyvät omaa tahtiaan; Onni ei tosiaan vieläkään puhu paljoa vaikka on jo 2,5-vuotias, mutta olen sitä mieltä että kaikki aikanaan. Lähtihän hän jo kävelemäänkin 10kk:n ikäisenä.
Telkkariakin meillä katsotaan varmaan suosituksia enemmän. Muumit on ainut ohjelma, joka saa Onnin vaikka tunneiksi paikalleen. Tärkeämpää mielestäni onkin se mitä sieltä telkkarista katsoo kuin se kauanko sitä katsoo. Järki tietenkin tässäkin mukana.

Nykyään tapellaan Onnin kanssa asiasta kuin asiasta ja se jos joku väsyttää. Sitä tulee itsekin huudettua ja kiukuteltua kuin pikkukakara. Huono omatunto tästäkin, mutta pinna on tänä päivänä älyttömän lyhyt.

Ai niin, hampaitakaan ei pestä joka päivä, koska halutaan välttää kolmas maailmansota. Xylitol- pastilleja syödään ja lisävitamiineja purkista.

Jottei menisi pelkästään valitukseksi ja ennen kuin joku soittaa lastensuojeluun, haluan sanoa että lapset ja perhe on mulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Päivääkään en vaihtais pois ja nautin joka hetkestä poikien kanssa vaikka ei aina uskoisi.
Mielestäni lapsemme ovat myös onnellisia, terveitä ja iloisia vaikka eivät omistakaan superäitiä vaan juuri heille parhaan mahdollisen äidin.

♡ Kaksi onnellista lasta ♡